Koskettaminen ja kehoviestintä 9. lk

Koskettaminen on luonnollinen osa ihmisyyttä ja meillä kaikilla on tarve tulla kosketetuiksi. Kuitenkin koskettamisen kulttuuri vaihtelee, samoin konteksti. Toisille koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen on luontevampaa kuin toisille. Näiden harjoitusten yhteydessä on tärkeää puhua toista kunnioittavasta tavasta koskettaa: koskettaminen ei koskaan saa tuntua epämiellyttävälle, siitä ei saa tulla kiusaantunut olo, saatikka että se sattuisi. Aihe voi monelle olla arka, mutta rohkaistuminen sen käsittelyyn auttaa paljon vuorovaikutuksen opettelua. Onhan esimerkiksi kätteleminen kulttuurimme tapa tervehtiä. Kannattaa kuitenkin olla ”herkillä” oman ryhmänsä suhteen, koska meillä on niin erilainen tapa suhtautua toisen koskettamiseen. Näissä harjoituksissa koskettaminen ei korostu, vaan tulee ikään kuin leikin mukana, mutta se on syytä ehdottomasti ottaa reflektioon mukaan. Aina on hyvä kysyä toiselta, saako häntä koskettaa.

Vuorovaikutus on suurimmalta osalta muutakin kuin sanoin puhuttua. Sanoja täydentävät eleet, ilmeet, kehonasennot, äänen ominaisuudet ja ympäröivän tilan käyttö. Sanaton viestintä voi olla harkittua tai täysin tiedostamatonta. Se voi olla myös monimerkityksellistä eli sitä saatetaan tulkita toisella tavalla, miten viestijä on sen tarkoittanut. Eleiden avulla, esimerkiksi käsien liikkeillä, voidaan painottaa jotain tiettyä osaa sanoman sisällössä. Erilaisilla kehonasennolla pystyy viestimään toiselle vaikkapa läheisyyttä tai etäisyyttä esimerkiksi nojautumalla kohti paria tai vetäytymällä tästä kauemmaksi, viestii sanattomasti toiselle mielipiteensä.

Kehon viestinnän opettelu on hyvin tärkeää, sillä tutkimusten mukaan viestin ymmärtämisestä ja sanoman perille menemisestä vain 7 % syntyy sanoista, 38 % äänensävystä ja jopa 55 % kehonkielestä. Tässä osiossa harjoitellaan viestimään toiselle paljolti ilman puhetta eleitä ja liikkeitä käyttämällä, mutta kokeillaan myös äänenpainon ja puhetavan merkitystä.

Tavoitteet: L1, L2, L3

Itsensä ilmaiseminen kehon avulla puheen lisäksi tai ilman puhetta
Toisen arvostava koskettaminen
Kosketetuksi tuleminen ja sen hyväksyminen
Ilmaisuun heittäytyminen

Oppiaineisiin kytkeytyminen: äidinkieli ja kirjallisuus (T2, T3, T4), terveystieto (T2, T3), uskonto (T 10), musiikki (T4, T10)

Ohjeet oppitunnin suunnitteluun: Oppitunnin rakenne

HARJOITUKSET:

SOLMU
Kesto: 5-10 min

Vaihtoehto 1: Ryhmä menee tiiviiseen piiriin seisten olkapäät kiinni toisissaan. Kaikki laittavat silmät kiinni kätensä piirin keskelle ja ottavat kiinni jonkun kädestä (naapurin kädestä ei oteta kiinni ja käsiä ei kannata laittaa ristiin). Kun ohjaaja on varmistanut, että kaikilla on yksi käsi yhtä kättä vasten kiinni, avataan silmät ja aletaan purkaa solmua ilman, että käsiä irrotetaan. Käsien asentoa voi kuitenkin korjata otetta vaihtamatta.

Vaihtoehto 2: Solmun voi tehdä myös seisomalla piirissä käsi kädessä, sitten menemällä solmuun kiipeämällä toisten yli ja ali. Käsiä ei saa irrottaa. Pari ryhmäläistä menee solmunteon ajaksi pois, ja palattuaan he selvittävät tehdyn umpisolmun.

KAVERIN KAAPPAUS
Kesto: 10 min

Seisotaan piirin kehällä pareittain ja lähellä omaa paria. Yksi on pariton (hänkin seisoo piirin kehällä, ei piirin keskellä), joka yrittää kutsua/varastaa viereensä parin, sanomalla jonkun ryhmäläisen nimen. Parista se, jonka nimeä ei sanota, ottaa parinsa “haliotteeseen” (tai käsillä olkapäistä kiinni, jos ”hali” –sana pelottaa), ettei hän karkaisi. Jos pari ehtii selkeästi lähteä vierestä, ei voi juosta perään ottamaan kiinni, vaan silloin on ”menettänyt” parinsa toiselle ja yksin jäänyt kutsuu seuraavaksi itselleen uutta paria.

Level 2: Käännetään juuri toisin päin eli oman nimensä kuuleva ottaa kiinni ja parin nimellä yrittää karkuun kutsujan luo, jolloin koko ajan pitää ”olla kartalla”, kuka on vieressä.

KOSKETA SITÄ, JOKA…
Kesto: 15 min

Ryhmän ohjaaja sanoo jonkun ominaisuuden/vahvuuden/taidon esim.
“Kosketa sitä, joka on taitava joukkuepelaaja.”
”Kosketa sitä, joka on hyvä ryhmätöissä.”
”Kosketa sitä, joka on hyvä kertolaskuissa.”
”Kosketa sitä, jolla on hyvä huumorintaju.”
”Kosketa sitä, joka on hyvä kuuntelija” jne.

Jokainen leikkijä menee koskettamaan yhtä muuta leikkijää. Kosketus voi olla sormen tai kämmenen laittaminen selkään. Puhutaan, että kosketus ei saa tuntua pahalle. Syntyy ketjuja. Kosketetaan joka kierroksella eri ryhmäläistä ja toisen käden voi aina laittaa omaan olkapäähän, jos kokee saman omaksi vahvuudeksi tai taidokseen.

Ryhmän ohjaajan hyvä ryhmäntuntemus auttaa valitsemaan sellaisia vahvuuksia, että kaikki varmasti tulevat jossain vaiheessa kosketetuksi. Hyvä on muistuttaa, että ottaa kosketuksen (kehun/kiitoksen) vastaan, sekä myös siitä, että jos ei tule kosketetuksi (vaikka omasta mielestä omaakin aidot/vahvuuden) ei se tarkoita etteikö hänelle olisi sitä, vaan että tänään palaute meni toiselle. Keskustellaan vielä harjoituksen lopuksi, miltä tehtävä tuntui ja miten omia taitoja ja vahvuuksia voi kehittää.

LÄHTEET:

Draamaa! -käsikirja: https://peda.net/kuopio/yhteiset-hankkeet/peh2/mktv/ped/draamaa-kasikirja:file/download/ed5baa0befdc7cb192f42cc49585c2f63360870c/draamaa%21%20k%C3%A4sikirja.pdf