Koskettaminen ja kehoviestintä 8. lk

Koskettaminen on luonnollinen osa ihmisyyttä ja meillä kaikilla on tarve tulla kosketetuiksi. Kuitenkin koskettamisen kulttuuri vaihtelee, samoin konteksti. Toisille koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen on luontevampaa kuin toisille. Näiden harjoitusten yhteydessä on tärkeää puhua toista kunnioittavasta tavasta koskettaa: koskettaminen ei koskaan saa tuntua epämiellyttävälle, siitä ei saa tulla kiusaantunut olo, saatikka että se sattuisi. Aihe voi monelle olla arka, mutta rohkaistuminen sen käsittelyyn auttaa paljon vuorovaikutuksen opettelua. Onhan esimerkiksi kätteleminen kulttuurimme tapa tervehtiä. Kannattaa kuitenkin olla ”herkillä” oman ryhmänsä suhteen, koska meillä on niin erilainen tapa suhtautua toisen koskettamiseen. Näissä harjoituksissa koskettaminen ei korostu, vaan tulee ikään kuin leikin mukana, mutta se on syytä ehdottomasti ottaa reflektioon mukaan. Aina on hyvä kysyä toiselta, saako häntä koskettaa. 

Vuorovaikutus on suurimmalta osalta muutakin kuin sanoin puhuttua. Sanoja täydentävät eleet, ilmeet, kehonasennot, äänen ominaisuudet ja ympäröivän tilan käyttö. Sanaton viestintä voi olla harkittua tai täysin tiedostamatonta. Se voi olla myös monimerkityksellistä eli sitä saatetaan tulkita toisella tavalla, miten viestijä on sen tarkoittanut. Eleiden avulla, esimerkiksi käsien liikkeillä, voidaan painottaa jotain tiettyä osaa sanoman sisällössä. Erilaisilla kehonasennolla pystyy viestimään toiselle vaikkapa läheisyyttä tai etäisyyttä esimerkiksi nojautumalla kohti paria tai vetäytymällä tästä kauemmaksi, viestii sanattomasti toiselle mielipiteensä.  

Kehon viestinnän opettelu on hyvin tärkeää, sillä tutkimusten mukaan viestin ymmärtämisestä ja sanoman perille menemisestä vain 7 % syntyy sanoista, 38 % äänensävystä ja jopa 55 % kehonkielestä. Tässä osiossa harjoitellaan viestimään toiselle paljolti ilman puhetta eleitä ja liikkeitä käyttämällä, mutta kokeillaan myös äänenpainon ja puhetavan merkitystä. 

Tavoitteet: L1, L2, L3 

• Itsensä ilmaiseminen kehon avulla puheen lisäksi tai ilman puhetta 
• Toisen arvostava koskettaminen 
• Kosketetuksi tuleminen ja sen hyväksyminen 
• Ilmaisuun heittäytyminen 

Oppiaineisiin kytkeytyminen: äidinkieli ja kirjallisuus (T2, T3, T4), terveystieto (T2, T3), uskonto (T 10), musiikki (T4, T10) 

Ohjeet oppitunnin suunnitteluun: Oppitunnin rakenne

HARJOITUKSET: 

SOKON KULJETTAMINEN 
Kesto: 10 min 

Toimitaan pareittain. Toinen parista laittaa silmät kiinni, ja toinen ohjaa sokkona olevaa ottamalla toisella kädellä kiinni sokkona olevan kädestä ja laittamalla toisen kämmenen ristiselän päälle. Sokkona olevaa voi kuljettaa eri paikkoihin ja laittaa koskettamaan erilaisia pintoja, mutta myös toisia sokkona olevia. Miltä tuntui? Tiesitkö missä olit? Ketä tuli vastaan? 

RIKKINÄINEN TULOSTIN 
Kesto: 10 min 

Jaetaan ryhmä kahteen jonoon. Ryhmän ohjaaja piirtää jonon viimeisenä olevien selkään saman kuvion. Viimeinen piirtää sen edellisen selkään jne. Koko jono läpi. Ensimmäisenä olevat käyvät piirtämässä tuntemansa kuviot taululle tms. Verrataan, kumpi jono oli lähempänä alkuperäistä ja puhutaan, mille koskettaminen tuntui. 

MUUTTUVAT PATSAAT 
Kesto: 20 min 
 
Osallistujat istuvat rivissä katsomo-lava -muodostelmassa. Ensimmäinen rivistä (A) aloittaa ja menee lavalle haluamaansa asentoon liikkumattomana patsaana. Seuraava osallistuja (B) tulee lavalle ja ilman selityksiä hän tekee patsaan, joka jollakin tavalla täydentää tai kuuluu A:n tekemään patsaaseen.  

Ohjaaja voi pysäyttää tekemisen ja kysyä katsojilta: ”Missä tilanteessa voisi näyttää tältä? Mikä on näiden henkilöiden vuorovaikutus? Kenellä on valta? Miltä henkilöistä tuntuu?”.  

Harjoitus jatkuu niin, että A menee pois ja B jää. Seuraava rivistä (C) tulee täydentämään B:tä ja harjoitus jatkuu saman kaavan mukaan, kunnes kaikki ovat vuorotellen käyneet lavalla. 

OMA TILA 
Kesto: 10 min 

Puhutaan ensin omasta henkilökohtaisesta tilasta (rajasta), mikä halutaan pitää, ettei toinen tule liian lähelle. Jaetaan ryhmä kahteen vastakkain seisovaan riviin eli kohdalle tulee oma pari. Pari lähtee hitaasti lähestymään ja paikallaan oleva saa sanoa “seis” tai ilman puhetta nostaa käden eteen, kun oma raja tulee vastaan ja haluaa toisen pysähtyvän. Tarkastellaan erilaisia välejä verrattuna toisiin pareihin. Hyvin tärkeää on tähdentää, ettei liikkuvassa paissa ole mitään vikaa tai huonoa, vaan että tämä on nimenomaan paikallaan pysyvän parin oma tila. Keskustellaan myös siitä, miten raja vaihtelee sukupuolen, iän ja tuttuuden mukaan. Vaihdetaan osia. Lopuksi mietitään yhdessä, millaisin merkein keho ilmaisee, kun ei halua toisen tulevan omaan tilaan. 

LÄHTEET: 

Draamaa! -käsikirja: https://peda.net/kuopio/yhteiset-hankkeet/peh2/mktv/ped/draamaa-kasikirja:file/download/ed5baa0befdc7cb192f42cc49585c2f63360870c/draamaa%21%20k%C3%A4sikirja.pdf 

Nuorten akatemia, harjoituspankki: https://www.mahis.info/wp-content/uploads/2018/03/HARJOITUSPANKKI.pdf