Kohtaaminen 7. lk

Joka päivä kohtaamme kymmeniä ihmisiä, mutta oikeanlainen kohtaamisen taito ei ole itsestään selvää ja sitä on hyvä harjoitella. Kohtaamisen taidolla tarkoitetaan kykyä pysähtyä toisen ihmisen äärelle; hänen tunteidensa ja ajatustensa luo. Tapa miten kohtaamme ja kohtelemme ryhmämme jäseniä vaikuttaa ryhmän työskentelyilmapiiriin.

Kohtaamisen taitoon kuuluu toista silmiin katsominen, arvostava kuunteleminen ja taito keskustella. Kohtaamisen merkkejä ovat myös kehon sanattomat viestit, kuten hymy, avoin asento tai nyökkäily. Kohtaamisen taidoissa harjoitellaan myös läsnäoloa, aitoa kiinnostusta toiseen, auttamisen halua ja toisen kunnioittamista.

Tässä materiaalissa kohtaaminen on jaettu kolmeen eri osa-alueeseen: katsekontaktiin, kuuntelemiseen ja keskustelemiseen. Kohtaaminen on paljon muutakin. Siihen liittyy toisen hyväksyminen, empatiataidot, toisinaan kunnioittava koskettaminen unohtamatta tervehtimisen ja kiittämisen taitoja. Kaikissa näissä harjoituksissa ja leikeissä harjoitellaan aina samalla useampaa eri taitoa, mutta oman otsikkonsa alla on nimenomaan tavoite ainakin tämän taidon harjoitteluun.

Ohjeet oppitunnin suunnitteluun: Oppitunnin rakenne

KATSEKONTAKTI

Katsekontaktin ottaminen on kaikissa sosiaalisissa taidoissa pohja, jonka päälle muu vuorovaikutus rakentuu. Katsekontaktin myötä vuorovaikutustilanteeseen muodostuu yhteisesti jaettu ja avoimempi ilmapiiri.

Katsekontaktiharjoitusten merkitys on kasvanut vuosikymmenen aikana, kun valitettavan usein vuorovaikutustilanteisiin on tullut mukaan ”ylimääräinen” osapuoli: puhelin. Vuorovaikutustilanne saattaa jäädä hyvinkin epäselväksi ja merkityksettömäksi ilman katsekontaktia. Katse on kuin yksi palapelin pala, ja sen puuttuminen jättää lopputuloksen vajaaksi. Jokaisella meillä on myös tarve tulla nähdyksi, ja toisen hyväksyvä katse on merkittävä itsetunnon kehittymisen kannalta. Ottamalla katsekontaktin ihminen suostuu myös katsottavaksi. Toisista se voi tuntua vaikealta tai jopa ahdistavalta, siksi katsekontakti on tärkeä harjoiteltava taito.

Tavoitteet: L1, L2, L3

Katsominen toista silmiin
Katsottavana oleminen

Oppiaineisiin kytkeytyminen: suomen kieli ja kirjallisuus (T1, T2, T3, T4), terveystieto (T2), uskonto (T10)

KATSEET KIERTÄÄ
Kesto: 10 min

Seisotaan piirissä, jokainen osallistuja aloittaa katsomalla vasemman puoleista leikkijää silmiin. Ja koska kaikki katsovat omalle vasemmalleen, näkee tietenkin kaverin niskan! Kierrätetään katsetta rauhallisesti piirissä jokaiseen osallistujaan vasemmalta oikealle. Jossain vaiheessa kohtaat toisen leikkijän silmät. Kun katse kohtaa eli syntyy yhteinen sopimus, vaihdetaan paikkaa. Vaihdon jälkeen aloitetaan aina uudelleen vasemmalta. Jos kierroksella katse ei kohtaa kenenkään kanssa, aloitetaan vaan uudelleen vasemmalta. Tärkeää on muistuttaa, ettei toista voi “pakottaa” katsomaan tai vaihtamaan paikkaa eli jos toinen ohittaa, vaikka olisikin tullut yhteinen vilkaisu, jatkaa vain matkaa.

Level 2: Tervehtiminen. Paikkaa vaihdettaessa ja keskellä kohdatessa tervehditään joko vapaammin (yläviitoset, läpsyt, kivet jne.) tai kätelleen.

KATSEKISA
Kesto: 5 min

Asetutaan pareittain vastakkain. Katsotaan vain toista silmiin. Yritetään katsoa toista mahdollisimman pitkään ilmeettömästi ja “putoamatta” eli nauramatta. Voidaan tehdä myös kisaksi, jolloin vaikka kolmen kierroksen jälkeen katsotaan kummalla on enemmän pisteitä.

Tärkeintä on kuitenkin keskustelu harjoituksen jälkeen, milloin katse on arvostava, hyväksyvä ja sopiva, ja milloin häiritsevä ja tuijottava.

KATSOTTAVANA KESKELLÄ
Kesto: 5-10 min

Toimitaan piirissä. Yksi (ehdottomasti vapaaehtoinen) menee vuorollaan keskelle ja on kaikkien katsottavana. Ryhmän ohjaaja voi johdatella harjoitusta esim. “katsokaa miten kaveri on laittanut hiukset tänään, katsokaas millaiset sukat on jalassa, näkeekö joku, minkä väriset silmät kaverilla on?” Jne. Tämän jälkeen voidaan harjoitusta syventää niin, että piirin kehällä olevat muut ryhmän jäsenet voivat sanoa kehuja ja positiivisia asioita kaverille. Lopuksi kysytään keskellä olijalta, mille tuntui: mikä oli kivaa, oliko joku kiusallista jne.

KUUNTELEMINEN

Kuunteleminen on kuulemisen aktiivisempi taso. Hyvä kuuntelija pystyy osoittamaan toiselle kiinnostuksensa häntä ja hänen viestiään kohtaan, sekä tulkitsemaan eri merkityksiä sanotusta. Tämä taito vaikuttaa vuorovaikutuksen onnistumiseen ja jatkoon. Usein kuuntelijalla on kiire oman viestin sanomisessa ja loput toisen puheesta menee ohi valmistautuessa omaan vastaukseen. Kuuntelemista harjoitellaan aidolla läsnäololla, vuoron odottamisella, lähettämällä ilmeillä ja eleillä viestejä kuuntelemisesta sekä reagoimalla lopuksi toisen viestiin. Kuuntelutaitojen opettaminen lapsille ja nuorille on tärkeää, koska taitava kuuntelu auttaa lapsia ja nuoria hallitsemaan oppimisessa tarvittavaa merkityksen muodostamista. Kuuntelutaitojen kehityksessä lapsille luetuilla tarinoilla on iso merkitys.

Tavoitteet: L1, L2, L3

Opitaan, mikä on kuulemisen ja kuuntelemisen ero
Osoitetaan aktiivista ja läsnäolevaa kuuntelua ilmeillä, eleillä, sanoilla ja koko keholla
Harjoitellaan kuuntelun taitoja keskittymällä tilanteeseen ja keskustelun toiseen osapuoleen
Opitaan odottamaan vuoroa

Oppiaineisiin kytkeytyminen: suomen kieli ja kirjallisuus (T1, T2, T3, T4), terveystieto (T2), uskonto (T10), kotitalous (T6)

AKTIIVINEN KUUNTELEMINEN
Kesto: 10 min

Toimitaan pareittain. Parit kertovat vuorotellen toisilleen jonkun kivan tarinan omasta elämästä, johon on liittynyt myönteisiä tunteita. Kuuntelija kertoo tarinan takaisin omin sanoin kuunneltuaan sen ensin aktiivisesti (muistutetaan mieleen, mitä on aktiivinen kuunteleminen). Molemmat kertovat omat tarinansa vuorollaan ja kuuntelevat sekä toistavat toisen tarinan vuorollaan.

Aktiivinen kuunteleminen = Aktiivinen kuunteleminen on tapa asennoitua kuuntelemaan toista ihmistä siten, että toinen kokee tulevansa kuulluksi. Aktiivisessa kuuntelussa kuuntelijan eleet, asennot ja katsekontakti ovat erittäin tärkeässä asemassa. Aktiivinen kuunteleminen koostuu sekä verbaalisesta että non-verbaalisesta viestinnästä.

Miten osoitat ei arvioivaa aktiivista kuuntelemista:

Keskeytä muut toiminnat; laita syrjään puhelin, lehti, tietokone jne.
Rentouta kehosi ja kasvojen lihakset
Katso keskustelukumppaniasi silmiin
Reagoi kuulemaasi tietyin väliajoin esim. nyökäyttämällä tai sanomalla joo tms. jotta keskustelukumppani tietää sinun pysyvän kärryillä

KUUNTELEN TARINAN
Kesto: 10-15 min
Tarvikkeet: kirja tms. tarina

Luetaan ryhmälle tarina/kertomus. Tarinan kuuntelun jälkeen jutellaan kuullusta ja avataan kuultua jotenkin draaman keinoin esim. tekemällä patsaita, valokuvia juonesta, rakentamalla tarinan jokin tila, haastattelemalla tarinan henkilöä kuumassa tuolissa jne. (Katso vinkkejä harjoituspankista). Voidaan integroida myös taito- ja taideaineisiin piirtämällä, tekemällä tarinalle äänimaisema jne.

LEMPIHARRASTUKSENI / LEMMIKKINI / LEMPI-IHMISENI
Kesto: 10 min

Ryhmä jaetaan pareihin. Valitaan etukäteen joku otsikon aiheista tai mikä tahansa muu aihe, josta on helppo kertoa toiselle. Näkyville voidaan kirjoittaa apukysymyksiä auttamaan kertomista. Parit asettuvat vastakkain. Toinen toimii ensin kuuntelijana, toinen kertojana. Kerrotaan esim. Omasta lemmikistä apukysymyksiä käyttäen esim.
– Mitä eläinlajia lemmikki on?
– Minkä niminen lemmikki?
– Miten vanha?
– Minkä ikäinen itse oli, kun sai lemmikin?
– Kerro päivästä, kun lemmikki muutti taloon.
– Kerro lemmikin hoitamisesta. Jne.

Kerronnan jälkeen voidaan jatkotyöskennellä eri tavoin:

1. Kuuntelija toistaa omalle parilleen juuri kuulemansa. Pari voi auttaa, jos joku kohta ei mennyt ihan oikein tai unohtui kertoa joku parille tärkeä asia.
2. Yhdistytään toisen parin kanssa ja kuuntelijapari kertoo muille kuulemastaan.
3. Kerrotaan koko ryhmälle kuulemastaan.

Vaihdetaan osia.

VAIHTOEHTOISET LOPUT
Kesto: 15 min

Ryhmän ohjaaja joko kertoo tarinan tai lukee kirjasta pätkän, joka jää kesken. Ryhmä jaetaan noin neljän hengen pienempiin ryhmiin. Ryhmät keksivät tarinalle jatkoa tai vaihtoehtoisen lopun ja esittävät sen toisille ryhmille jotenkin draaman keinoin esim:
– käsinuket tai keppinuket (integrointi kuvataiteisiin ja pidempi prosessi)
– valokuvat/still-kuvat tai niiden sarja
– pantomiimi
– näytelty kohtaus
– kuunnelma (johon liitettynä äänimaisema ja integrointi musiikkiin)
– ainekirjoitus (integrointi äidinkieleen)

KESKUSTELEMINEN

Keskustelutaidot auttavat meitä ymmärtämään ja tulemaan ymmärretyksi. Näillä on suuri merkitys sosiaalisten taitojen kehittymisessä ja ihmissuhteita luodessa. Keskustelun taidot kietoutuvat osaksi kaikkia vuorovaikutuksen osa-alueita ja aina keskustelua harjoitellessa harjoitellaan myös kuuntelemista, kysymistä, kehon ilmaisua jne. Hyvät keskustelutaidot tarkoittavat, että molemmat keskustelun osapuolet harjoittavat aktiivista kuuntelua, keskittymistä, kiinnostumista, läsnäoloa ja lisäkysymysten esittämistä keskustelukumppanille.

Tavoitteet: L1, L2, L3, L5, L6, L7

Keskustelutaitojen harjoitteleminen
mielipiteen kertominen
omista ajatuksista kertominen

Oppiaineisiin kytkeytyminen: uskonto (T10), suomen kieli ja kirjallisuus (T1, T2, T3, T4), terveystieto (T2, T4), kotitalous (T6)

KESKUSTELUPIIRI / LUOKKAPIIRI
Kesto: 10 min

Asetutaan istumaan piiriin. Piirin voi tehdä lattialle, tuoleista jne.; missä vain on hyvä istua. Piirin tulisi olla sellainen, että kaikki näkevät hyvin toisensa ja voivat katsoa toisiaan silmiin. Jokaisella on puheenvuoro vuorotellen. Puheenvuoron merkiksi voi ottaa esim. vaikka pehmolelun, ja puheenvuoro on aina hänellä, kuka pitelee pehmoa. Jokainen saa sanoa oman asiansa vuorotellen. Piirissä voi keskustella ihan arjen kuulumisista, mille tällä hetkellä tuntuu, mitä iloja tai huolia on jne. Tärkeintä tässä on harjoitella hyvää vuorovaikutusta eli katsoa puhujaa, kuunnella keskeyttämättä, osoittaa ilmeillä/eleillä kuuntelevasi, olla itse avoin ja rehellinen puhuessasi eli ns. puhua suoraan sydämestäsi, mutta muistaa silloinkin kohtelias tapa puhua.

SANAKETJU
Kesto: 10-20 min

Ensin pareittain ketjutellaan sanoja, mikä sana tulee ensimmäiseksi parin sanasta mieleen. Puhutaan myös tässä yhteydessä, mitä tarkoittaa assosioituminen (omat kokemukset ja muistot) ja miksi se vaikuttaa ajatteluun. Esim. sinä: AURINKO, pari: KELTAINEN, sinä: SITRUUNA, pari: MEHU jne.

Sanat voivat olla kaikkien sanaluokkien sanoja ja myös yhdyssanoja, mutta ei kokonaisia virkkeitä tai muuten useampaa sanaa. Seuraavassa vaiheessa yhdistetään kaksi paria ja jatketaan neljällä, joka taas kolmannessa yhdistetään kahdeksan hengen ryhmäksi. Puhutaan siitä, ettei toiselle saa ”syöttää” sanaa, vaikka kuinka tekisi mieli sanoa oma mieleen tuleva sana. Ryhmänohjaaja voi antaa ensimmäisen sanan, ja se voi olla tunteisiin liittyvä sana, kuten itku, rakkaus jne. Useamman hengen piiriin voi ottaa mukaan myös viestikapulan.

MITÄ JOS?
Kesto: 15-20 min

Työskennellään pareittain. Ryhmän ohjaaja voi aluksi itse valita tai sitten kysyä ryhmäläisiltä aiheita keskusteluun, jotka laitetaan näkyville. Parit vuorottelevat esittämällä toiselle “Mitä jos?” -kysymyksiä.

Kysymykset voivat olla esimerkiksi:

Mitä jos kouluruokailu maksaisi?
Mitä jos meillä ei olisi luontoa?
Mitä jos kaikki olisivat samanlaisia?
Mitä jos Suomessa ei olisi talvea?
Mitä jos saisi valita, opiskeleeko kotona vai koululla?
Mitä jos koulussa nukuttaisiin päiväunet? jne.

Kysymykseen vastaaja perustelee mielipiteensä ja toinen kuuntelee aktiivisesti. Mielipiteen kertomisen jälkeen pari joko kertoo oman mielipiteensä tai kysyy tarkentavia kysymyksiä, kuten” Miksi ajattelet noin”, “Mitä tuosta voisi seurata?”. Kun on opittu keskustelemaan kahdestaan, liitytään yhteen toisen parin kanssa, jolloin kolmella on vastuu aktiivisesta kuuntelemisesta, mielipiteen kertomisesta ja lisäkysymysten esittämisestä.

EI! -> KYLLÄ, MUTTA… -> JOO!
Kesto: 10-15 min

Asetutaan pareittain kasvot vastakkain. Ehdotetaan vuorotellen toiselle jotain mukavaa tekemistä. Ensimmäisellä kierroksella tyrmätään ehdotus sekä sanallisesti että kehollisesti, sekä selvennetään, miksi ei halua lähteä parin ehdotukseen mukaan. Toisella kierroksella jatketaan ehdottamista, johon vastataan kyllä, jonka jälkeen kuitenkin sanotaan “mutta” ja perustellaan, miksi juuri nyt ei sovi. Viimeisessä vaiheessa sanotaan innostuneesti “Joo!” Ja näytetään innostus myös keholla. Sen lisäksi kehutaan kaveria hyvästä ideasta.

Lopuksi keskustellaan koko ryhmän kanssa, miltä harjoituksessa eri vaiheet tuntuvat, näkeekö ilmiötä arkielämässä ja missä tilanteissa, sekä mietitään milloin on hyvä reagoida kunkin vaiheen tavalla.

LÄHTEET:

Draamaa! -käsikirja: https://peda.net/kuopio/yhteiset-hankkeet/peh2/mktv/ped/draamaa-kasikirja:file/download/ed5baa0befdc7cb192f42cc49585c2f63360870c/draamaa%21%20k%C3%A4sikirja.pdf

Eskelä-Haapanen, S., Hannula M. & Lepola M. 2015. Puhe pulppuamaan! Oppimista tukeva keskustelu. PS-kustannus.