Koskettaminen ja kehoviestintä 1. lk

Koskettaminen on luonnollinen osa ihmisyyttä ja meillä kaikilla on tarve tulla kosketetuiksi. Kuitenkin koskettamisen kulttuuri vaihtelee, samoin konteksti. Toisille koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen on luontevampaa kuin toisille. Näiden harjoitusten yhteydessä on tärkeää puhua toista kunnioittavasta tavasta koskettaa: koskettaminen ei koskaan saa tuntua epämiellyttävälle, siitä ei saa tulla kiusaantunut olo, saatikka että se sattuisi. Aihe voi monelle olla arka, mutta rohkaistuminen sen käsittelyyn auttaa paljon vuorovaikutuksen opettelua: Onhan esimerkiksi kätteleminen kulttuurimme tapa tervehtiä. Kannattaa kuitenkin olla ”herkillä” oman ryhmänsä suhteen, koska meillä on niin erilainen tapa suhtautua toisen koskettamiseen. Näissä harjoituksissa koskettaminen ei korostu, vaan tulee ikään kuin leikin mukana, mutta se on syytä ehdottomasti ottaa reflektioon mukaan. Aina on hyvä kysyä toiselta, saako häntä koskettaa.

Vuorovaikutus on suurimmalta osalta muutakin kuin sanoin puhuttua. Sanoja täydentävät eleet, ilmeet, kehonasennot, äänen ominaisuudet ja ympäröivän tilan käyttö. Sanaton viestintä voi olla harkittua tai täysin tiedostamatonta. Se voi olla myös monimerkityksellistä eli sitä saatetaan tulkita toisella tavalla, miten viestijä on sen tarkoittanut. Eleiden avulla, esimerkiksi käsien liikkeillä, voidaan painottaa jotain tiettyä osaa sanoman sisällössä. Erilaisilla kehonasennolla pystyy viestimään toiselle vaikkapa läheisyyttä tai etäisyyttä esimerkiksi nojautumalla kohti paria tai vetäytymällä tästä kauemmaksi, viestii sanattomasti toiselle mielipiteensä.

Kehon viestinnän opettelu on hyvin tärkeää, sillä tutkimusten (Mehrabian & Ferris et al. 1967) mukaan viestin ymmärtämisestä ja sanoman perille menemisestä vain 7 % syntyy sanoista, 38 % äänensävystä ja jopa 55 % kehonkielestä. Tässä osiossa harjoitellaan viestimään toiselle paljolti ilman puhetta eleitä ja liikkeitä käyttämällä, mutta kokeillaan myös äänenpainon ja puhetavan merkitystä.

Tavoitteet: L1, L2, L3

Itsensä ilmaiseminen kehon avulla puheen lisäksi tai ilman puhetta
Toisen arvostava koskettaminen
Kosketetuksi tuleminen ja sen hyväksyminen
Ilmaisuun heittäytyminen

Oppiaineisiin kytkeytyminen: suomen kieli ja kirjallisuus (T1, T2, T3) , ympäristöoppi (T 10) , uskonto (T5), elämänkatsomustieto (T2, T3), liikunta (T1, T3, T8)

Ohjeet oppitunnin suunnitteluun: Oppitunnin rakenne

HARJOITUKSET:

SEURAA NENÄÄSI JA KEHONOSA PUHUU
Kesto: 10 min
Tarvikkeet: kaiutin ja musiikkia

Ryhmä on hajallaan huoneessa ja leikin ohjaaja huutaa jonkun ruumiinosan nimen esim. nenä. Ryhmäläiset liikkuvat tilassa (musiikki taustalla auttaa) aivan kuin mainittu ruumisosa ohjaisi heidän kulkuaan. Hetken kuluttua ruumiinosa vaihtuu. Lapset voivat myös toimia rooleissa esim. lintuna, jolloin nokka johtaa tai joulupukkina, jolloin parta johtaa jne. Mukaan voi ottaa myös vaikeita, mutta hauskoja ruumiinosia, kuten maksa tai häntäluu. Kohdatessa toisen kehonosat voivat ”puhua”, moikata toista, esim. miten pikkurillit puhuu ja moikkaa.

ILMEPEILI
Kesto: 5-10 min

Asetutaan pareittain kasvotusten. Toimitaan kuin “tavallisessa” peilileikissä, mutta ainoastaan kasvojen ilmeillä eli toinen on johtaa ja toinen on peili. Ohjataan ryhmää toimimaan niin hitaasti, että peili pysyy mukana ja tekee lähes yhtä aikaa. Kun toiminta on tuttua, voidaan ottaa mukaan tunneilmaisu eli ilmeet tehdäänkin ohjaajan antamien tunteiden mukaan.

SELKÄPIIRROKSET
Kesto: 5-10 min

Toimitaan pareittain. Toinen parista kääntää selkänsä. Piirretään sormella parin selkään kuvio, jonka toinen yrittää arvata. Jos lasten on vaikea itse keksiä kuvioita, voi ryhmän ohjaajalla olla vaikka kortteja, joista kuvioita näyttää. Helppoja kuvioita ovat esim. Matemaattiset perusmuodot, kirjaimet, luonnon muodot (aurinko, sieni, lehti, kukka jne.). Voidaan integroida myös äidinkieleen, kun harjoitellaan kirjainmuotoja tai matematiikkaan, kun harjoitellaan numeroita tai geometrisia muotoja.

MINUN KÄSI JA SINUN KÄSI
Kesto: 5 min

Pestään ensiksi kädet. Sitten istutaan parin kanssa vastakkain. Molemmat sulkevat silmänsä. Toinen ojentaa ensin kätensä toiselle, joka tunnustelee kättä: millaiset sormet, mille iho tuntuu, onko käsi lämmin vai viileä jne. (ryhmänohjaaja voi ohjata tekemistä). Vaihdetaan osia. Kun molempien kädet on tunnusteltu, tervehditään eri tavoin (kivet, yläviitonen, kättely, oma tervehdys jne.)

Keskustellaan harjoituksen yhteydessä, mille toisen koskettaminen tuntuu ja että siihen on lupa. Että toista ei saa satuttaa, mutta että kätteleminen on kulttuurimme tapa.

KOSKETUKSEN SÄÄNNÖT
Kesto: 10 min

Lasten tehtävänä on ilmaista ohjaajan antamin liikkein (esim. vihreä-nouse varpaillesi ja kurota käsiä kattoon, punainen-mene kyykkyyn) riippuen siitä, miltä esimerkeissä luetellut kosketukset lapsen mielestä tuntuvat. Vihreä valo tarkoittaa sellaista kosketusta, joka tuntuu sinusta mukavalta ja josta tulee tunne, että sinusta välitetään. Vihreän valon kosketuksesta tulee turvallinen ja hyvä olo. Tällaiselle kosketukselle sanomme mielessämme kyllä ja voimme opetella myös itse antamaan sellaista. Punainen valo tarkoittaa sellaista kosketusta, joka satuttaa, pelottaa tai tuntuu epämiellyttävältä. Punaisen valon kosketukselle opimme sanomaan ääneen ”ei”. Punaisen valon kosketusta ei saa pitää salassa, vaan siitä pitää kertoa aina turvalliselle aikuiselle.

Esimerkit:
– Mummo halaa sinua.
– Kaveri tönäisee pelissä.
– Sinua silitetään hiuksista.
– Lääkäri ottaa verikokeita.
– Kaverisi puraisee sinua.
– Aikuinen laskee käden olkapäällesi.
– Sinua kannetaan reppuselässä.
– Koira nuolee kasvojasi.
– Sinua taputetaan takapuoleen.
– Perheenjäsen pitää sinua kädestä.
– Sinua kutitetaan.
– Aikuinen tuttava haluaa leikkipainia kanssasi, vaikket itse halua.
– Ystävä pitää sinua kädestä kiinni.
– Sinua lyödään välitunnilla.
– Kaveri heittää sinulle ”yläviitosen”.
– Parturi leikkaa hiuksiasi.
– Luokkakaveri istuu syliisi.
– Luokkakaveri vetää sinua kädestä mukaansa.

LÄHTEET:

Draamaa! Käsikirja: https://peda.net/kuopio/yhteiset-hankkeet/peh2/mktv/ped/draamaa-kasikirja:file/download/ed5baa0befdc7cb192f42cc49585c2f63360870c/draamaa%21%20k%C3%A4sikirja.pdf

Mehrabian, A., & Ferris, S. R. (1967). Inference of attitudes from nonverbal communication in two channels. Journal of Consulting Psychology, 31(3), 248–252. https://doi.org/10.1037/h0024648